Yleissitova työehtosopimus rakennusalalla tarkoittaa sopimusta, jota kaikkien alan työnantajien on noudatettava riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneet työnantajaliittoon. Se asettaa vähimmäistason palkalle, työajalle ja muille keskeisille työsuhteen ehdoille, joita ei voi alittaa edes työsopimuksella. Alla käymme läpi tärkeimmät kysymykset, joita rakennusalan yleissitovaan TES:iin liittyy.
Yleissitova työehtosopimus rakennusalalla velvoittaa kaikkia alan työnantajia, myös niitä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon. Velvoite koskee siis sekä suuria rakennusyrityksiä että pieniä yksityisiä työnantajia, kunhan he teettävät rakennusalan töitä. Työntekijän järjestäytymisellä ei ole merkitystä: sopimuksen vähimmäisehdot suojaavat jokaista rakennustyöntekijää.
Yleissitovuus perustuu siihen, että viranomaiset vahvistavat tietyn sopimuksen yleissitovaksi, kun se kattaa riittävän suuren osan alan työnantajista ja työntekijöistä. Rakennusalalla tämä tarkoittaa käytännössä, että lähes jokainen työsuhde talonrakentamisen, infrarakentamisen ja talotekniikan parissa kuuluu jonkin yleissitovan TES:n piiriin. Työnantajan on tunnettava oman alansa sopimus ja sovellettava sitä aktiivisesti.
Yleissitova TES rakennusalalla määrittää vähintään palkan, työajan, ylityökorvaukset, vuosiloman, sairausajan palkan ja irtisanomisajat. Nämä ehdot muodostavat pohjan, jonka alle työsopimuksessa ei voida mennä. Käytännössä sopimus takaa rakennustyöntekijälle tietyn minimipalkan ja muut perusoikeudet työsuhteessa.
Rakennusalalla palkkaus on usein sidottu urakka- tai aikapalkkajärjestelmään, ja TES määrittelee molempien vähimmäistasot. Lisäksi sopimus sääntelee muun muassa:
Näiden lisäksi TES voi sisältää alakohtaisia erityisehtoja esimerkiksi vaarallisista töistä maksettavista lisistä tai erityisolosuhteissa työskentelystä. Työnantajan kannattaa tutustua voimassa olevaan sopimukseen huolellisesti, sillä yksityiskohdat voivat vaikuttaa merkittävästi palkkalaskelmiin.
Normaalisitova työehtosopimus velvoittaa vain niitä työnantajia, jotka ovat järjestäytyneet sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon. Yleissitova sopimus puolestaan velvoittaa koko alan kaikkia työnantajia riippumatta järjestäytymisestä. Käytännössä ero tarkoittaa, että yleissitova TES kattaa myös pienet ja järjestäytymättömät yritykset.
Jos työnantaja kuuluu työnantajaliittoon, häntä sitoo normaalisitovana liittojen välinen sopimus. Tällöin hän noudattaa samaa sopimustekstiä, mutta oikeusperusta on eri: velvoite tulee liiton jäsenyydestä eikä yleissitovuudesta. Järjestäytynyt työnantaja voi myös neuvotella paikallisesti tietyistä ehdoista, jos TES sen sallii.
Järjestäytymättömälle työnantajalle yleissitovuus on ainoa sitova oikeusperusta. Hän ei voi neuvotella paikallisesti sellaisista asioista, joihin paikallinen sopiminen on TES:ssä rajattu vain järjestäytyneille työnantajille. Tämä on käytännön ero, joka vaikuttaa työnantajan liikkumavaran laajuuteen.
Jos työnantaja ei noudata yleissitovaa TES:iä rakennusalalla, hän voi joutua maksamaan työntekijälle jälkikäteen saamatta jääneet palkat ja korvaukset. Lisäksi työnantajalle voidaan tuomita hyvityssakkoja tai vahingonkorvauksia. Vakavissa tai toistuvissa tapauksissa rikkomus voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Valvonta kuuluu pääasiassa aluehallintovirastojen työsuojeluvastuualueille, jotka voivat tarkastaa työnantajan palkka- ja työaikakirjanpidon. Myös ammattiliitot seuraavat aktiivisesti, että rakennusalan TES:iä noudatetaan. Yksittäinen työntekijä voi nostaa kanteen käräjäoikeudessa, jos työnantaja kieltäytyy maksamasta kuuluvia korvauksia.
Käytännön seuraukset voivat olla merkittäviä: takautuvat palkanmaksut usealta vuodelta, oikeudenkäyntikulut ja mainehaitat voivat koitua työnantajalle kalliiksi. Rakennusalalla, jossa työvoimaa välitetään usein eri järjestelyillä, on tärkeää varmistaa, että sovellettava TES on selvillä jo ennen työsuhteen alkamista.
Työsopimuksessa ei voi sopia yleissitovaa TES:iä heikommista ehdoista. Yleissitova rakennusalan työehtosopimus asettaa vähimmäistason, joka on ehdoton alaraja. Kaikki työsopimuksen kohdat, jotka alittavat tämän tason, ovat automaattisesti mitättömiä, ja tilalle tulevat TES:n vähimmäisehdot.
Sen sijaan työsopimuksessa voidaan aina sopia TES:iä paremmista ehdoista. Työnantaja voi esimerkiksi maksaa korkeampaa palkkaa, tarjota pidemmän sairausajan palkanmaksuajan tai antaa enemmän vapaapäiviä kuin TES edellyttää. Tämä niin sanottu edullisemmuusperiaate suojaa aina työntekijää.
Tietyt asiat TES voi kuitenkin sallia sovittavaksi paikallisesti myös työnantajan ja työntekijän välillä, esimerkiksi joitakin työaikajärjestelyjä. Näissä tapauksissa paikallinen sopiminen ei tarkoita, että ehdoista sovitaan heikommiksi, vaan että TES antaa osapuolille liikkumavaraa järjestää käytännöt parhaiten sopivalla tavalla.
Me Maximuksella tunnemme rakennusalan henkilöstöpalveluiden lainalaisuudet yli 25 vuoden kokemuksella. Jos mietit, mikä TES koskee omaa työtilannettasi tai haet rakennusalan ammattilaisia joustavasti, ota meihin yhteyttä ja selvitetään tilanne yhdessä.
